Totuus Truth

Nyt käännän kaikkien vääristyneet kuvat siitä kuinka hieno vaihtovuosi jatkuvasti ois; Erityisesti ja päällimmäisenä mielessä liikkuu ajatus siitä onko täällä parempi kuin kotona omassa kotimaassaan & kotiympäristössään?  Eipä oo mitään iisii-hommaa yhtäkkiä muuttaa toiseen maahan ja elää normaalia elämää yhtäkkiä ilman omaa tuttua perhettä & ympäristöä & kavereita. Pistäppä tohon päälle vielä uusien kavereiden, oman porukan etsintä vieraasta koulusta, vieraalla kielellä.

Oma tilanteeni on näin että urheilu on ollut mulle aina tärkeä asia, nytten siitä on tullut vielä tärkeämpi, sellainen pieni voimalähde - siinä viimeistään koti-ikävä helpottaa hetkeksi, väsymys vaihtuu uupumisesta oikasti kehon väsymiseen ja iltaisin on helppo vain nukahtaa omaan sänkyyn, on se sitten iloisena tai surullisena. Urheilu (tai mitä muilla sitten on) tuntuu olevan sellainen voisko sanoo 'lääke' pahimpaan koti-ikävään.

En oo ikinä, siis en ikinä tajunnut miten pienillä eleillä voi oikeasti pelastaa toisen ihmisen päivän- vaihtareiden kokemuksista voi päätellä että yksi aito hymy tai moikkaaminen voi oikeasti pelastaa koko päivän tai hyvässä tapauksessa jopa viikon. 

  Omalla kohdalla huomaan, kun joku oikeasti aidosti hymyilee tai tulee juttelemaan se mullistaa kyllä koko päivän ihan erityiseen positiiviseen näkökulmaan!

Uudet kaverit lataavat entistä enemmän energiaa tähän kroppaan, pistää hymyilemään ja auttaa nauttimaan jokaisesta hetkestä toisessa maassa, ilman tuttua ja turvallista ympäristöä.

 Jep, näin pienet asiat piristää oikeasti vaihto-oppilaan elämää! Sillon kun on hyvä päivä valmiiksi ja kaiken tämän edellämainitun jälkeen on kyllä sellainen maailmanvallottajaolo että mikäs meitä vaihtareita jatkossa estää enää lähtemään maailmalle! Jos jollain vaihtarilla on jotain kommenttia tai vastaväitteitä niin haluaisin kyllä kuulla- joten kommenttia siitä, odotan innolla!

Huh mikä viikon alku, ihmetyttää miten ikinä oon selvinny tähän pisteeseen asti ja vielä elossa.. Edesmenneet päivät on siis oikeesti sisältänyt varmaan yhden normaalin ihmisen koko vuoden tunteet samassa paketissa - on itketty, naurettu, hysteerisiä hetkiä, ihan mahtavia hetkiä, loppuun asti palamista, unettomuutta, onnellisuutta, tietämättömyyttä, yksinäisyyttä, uusia kavereita, vihaa, onnistumista, epäonnistumista..- Vai onko se kaikki ylireagointia..?! 

  Tuntuu etten ois oikeesti nukkunut varmaan ikinä, vielä yksi viikko ja Halfterm (syysloma) vihdoin pääsee myös tänne tuomaan lomatunnelmia. Halftermin ajalle sijoittuu myös Halloween, iiks, en malta odottaa, ihan mahtavia suunnitelmia luvassa! 

Kaiken tämän jälkeen voin vaan silti todeta että ikinä en kadu että lähdin tänne ! xx